Muksun iltarutiineihin on pitkään kuulunut se että hän pyytää pusun, halauksen, poskien silityksen ja kämmenselän silityksen.
Jokin aika sitten hän on myös itse tullut tekemään saman minulle. Nyt ymmärrän rituaalin pitkäkestoisen suosion: se tuntuu tosi hyvälle!
Viime aikoina hän on nukkumaan mennessä kun minä vielä yleensä jään tietokoneelle tekemään töitä (tai vaihtoehtoisesti lorvimaan) tuonut omatekemänsä äitienpäivälahjan, puuhelmet kaulaani. Loppuillaksi, hän sanoo.
Olen rakkauden ympäröimä, kirjaimellisesti.
3 kommenttia:
Heissan, ihanalta kuullostaa. Meillä iltarutiinit menevät niin, että minä luen, lapsi kietoutuu ympärille. Sitten halataan ainakin kolme kertaa ennen, kun poistun huoneesta. Ja aina, kun jaksan lukea ja halata lapsi nukahtaa rauhallisesti. Muuten on sitä pissahätä, jano jne. rumbaa. Kuten omassa blogissa olen pohtinut, nyt vaivaa järjetön kyvyttömyys olla läsnä. Kai tämä tästä. Hyvä mieli tuli...
Eiko ole ihana olla rakkauden ymparoimana? lapset osaavat nayttaa rakkautensa niin aidosti..Nautiskele!
Peppi: Läsnäolon taito on taitolaji ja vaikea sellainen. Itsekin kamppailen sen kanssa, ikäänkuin pitäisi olla jossain muualla kuin on.
Tellu: nautiskellaan!
Lähetä kommentti