6.8.07

Paljon puita

Viime viikko meni sängyn ja sohvan pohjalla flunssaa potien. Tauti tuli salakavalasti, sillä leirin jälkeen on ihan normaalia että pari päivää menee toipumiseen... Kesti jonkun aikaa tajuta ai tämä on tauti. Niinpä kunnon taistelu tautia vastaan myöhästyi oleellisesti.

Mikäs siinä nukkuessa ja lehtiä lukiessa kun päivä toisensa jälkeen satoi. Onneksi on parveke, että muksu pääsi ulkoilemaan. Hän oli oikein ihana, antoi minun nukkua ja kun nälkä oli tarpeeksi suuri tuli kysymään joko on pitkä aika ruokailusta.

Onneksi ei ollut sovittuja menoja viikolla, sijaisia kun ei ole. Perjantain tärkeisiin hautajaisiin kerkesin jo toipua tarpeeksi. (Kaikki hautajaiset ovat muuten tärkeitä, sillä jokainen ihminen on tärkeä. Ja jäljelle jääneet tarvitsevat tilaisuuden, jossa jätetään hyvästit ja mietitään lähteneen elämän merkitystä ja sitä mitä häneltä haluaa viedä eteenpäin omassa elämässään.)

Viikonloppu oli vapaaviikonloppu ja päätimme käyttää sen ihan vaan oman pikkuperheemme kanssa olemiseen, sitä aikaa kun on kesällä ollut varsin vähän. Autoon vaan sisään ja kohti Saimaata. Matkan varrella tehtiin mitä huvitti. Ja huvittihan meitä monikin asia.

Mutta nyt on maanantai. Olo on jo ihan ok, mitä nyt epämääräistä limaa nousee jostain kehon uumenista niistettäväksi ja syljeksittäväksi. Kaksi viikkoa poissa 'normaalityöstä'. Elokuu on jo alkanut. Rästihommia. Syksyn tapahtumat odottavat. Kirjallisia töitä. Niin moneen pitäisi ottaa yhteyttä. Työpöytä on iso keko. Kotikin pitäisi laittaa kuntoon viimeviikkoisen makoilun jäljiltä.

Mistä aloittaa? Pari puhelua pitäisi kait ihan ekaks soittaa, muistokirjoituksia oli kirjoitettavana, kuvia lähetettävänä, korttelijuhlaorganisointia, nuorten viikonlopun organisointia... ja ai niin, ne diakonia-asiat pitäisi vihdoin tehdä loppuun. Ja sitten olis...

Ehkäpä kuitenkin aloitan olemalla ryntäämättä minkään kimppuun. Jospa ihan vaan istuisin hiljentymään, rukoilemaan ja kyselemään olisko Jumalalla sanottavaa siihen mitä tehdä ensin. Katsotaan muuttuuko listani tai sen järjestys. Pystyisinkö näkemään metsän puilta ja silti hoitamaan puut -oikeassa järjestyksessä?

Nyrölä. Heinäkuu 2007.
Nyrölä, Central-Finland. July 2007.

2 kommenttia:

Unipolku kirjoitti...

Tämä on hyvä ajatus.Miten sitä aina löytäisi arjen hyörinässä sen tärkeimmän, merkityksellisimmän...ettei touhuaisi turhaa, sellaista mikä kuitenkin raukeaa käsiin.

Ansku kirjoitti...

Opettelemista riittää...