Muinainen omakehu

Nebuchadnezzar praises himself and prays to Marduk.
British Museum, England.

Tältä näyttää muinainen omakehu. Se on löydetty Babylonian raunioista ja sitä voi käydä katsomassa British Museumissa Lontoossa.

Kehujana on Babylonian kuningas Nebukadnessar (604-562 eKr). "Minä olen Nebukadnessar, Babylonian kuningas, kunnioitettu prinssi, Marduk-jumalan suosikki, Nabu-jumalan rakastama, viisauden omistaja... viisas, hurskas, Nabopolassarin pääpoika."

Nebukadnessar oli toki aikaansaava mies. Hän valloitti lähestulkoon samat alueet kuin Assyrian valtakunnalla oli ollut aiemmin, Irania lukuunottamatta: Egypti, Palestiina, Syyria, Arabia, Mesopotamia. Hän teki Babylonin kaupungista kuuluisan maailmanhistorian ihmeen riippuvine puutarhoineen.

Upea temppeli oli Nebukadnessarille hyvin tärkkeä kuten käy ilmi hänen rukouksestaan (myös tässä kivessä). "Käskystäsi armollinen Marduk, säilyköön rakentamani temppeli ikuisesti ja saan olla tyytyväinen sen upeuteen. Saisin sen keskellä saavuttaa vanhan iän ja saisin paljon jälkeläisiä. Siellä voisin vastaanottaa koko ihmiskunnan ihailun. Taivaan horisontista kaiken huippukohtaan saakka älköön minulla olko lainkaan vihollisia. Jälkeläiseni saisivat asia siellä ikuisesti ja hallita kansoja." (Vapaa käännös.)

Sotilaallisista, poliittisista ja arkkitehtuurisista ansioistaan huolimatta Nebukadnessarille taisi mennä korkealentoiset ajatukset itsestään päähän. Tämä omakehu sopii hyvin yhteen sen kuvan kanssa minkä hänestä saa Raamatussa. Hän rakensi kuvapatsaan kuvaamaan valtaansa ja kaikkialta piti saapua sitä kumartamaan.

Ylpeys paisui niin että hän menetti jopa mielenterveytensä. "... hän söi ruohoa kuin härät ja hänen ruumiinsa kastui yökasteesta. Hänen partansa ja hiuksensa kasvoivat tuuheiksi ja pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä pitkiksi kuin lintujen kynnet." (Dan. 4:30) Mielenterveyden menetyksestä eivät kerro babylonialaiset lähteet, mutta se ei ole mikään ihme. Muistomerkkeihin kaiverrettiin tiedot menestyksestä ja saavutuksista, ei kuninkaan hulluista päivistä.

Nebukadnessarista välittyy kuva ailahtelevaisesta, lahjakkaasta ääri-ihmisestä. Välillä hän toteaa sydämensä pohjasta Taivaan Jumalan suuruuden, välillä taas hänen itseriittoisuutensa on ylitsepursuavaa ja hän itse on kaiken napa. Ylpeys ja nöyryys samassa paketissa, niin kuin meillä monella. Mahtoikohan hän olla narsisti?

Oli miten oli, Danielin kirja kertoo Jumalan kiinnostuksesta häntä kohtaan. Mielensairaudesta toivuttuaan Nebukadnessar myöntääkin: "Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan Taivaan Kuningasta, jonka kaikki teot ovat oikeat ja kaikki tiet oikeudenmukaiset ja joka pystyy nöyryyttämään ne, jotka elävät ylpeyden vallassa." (Dan. 4:34)

Jeesus totesi: "Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen. Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana ... ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet." (Markus 7:20-23)

Nebukadnessarin tarina kertoo Jumalan rakkaudesta itseriittoisia, itsekeskeisiä, suuruudenhulluja, omahyväisiä ja ylpeitä kohtaan. Ihmistä saastuttavan ylpeyden vallasta voi päästä pois.