Kotiinpalatessamme totesimme miehen kanssa että Sveitsin matka oli meille itse asiassa säästöä: matkan aikana saimme suurin piirtein kaiken emmekä maksaneet itse juuri mistään.
Olimme häämatkalla. Mennessämme naimisiin joskus kauan sitten lupasi sveitsiläinen perhetuttu häälahjana meille asuntonsa ja autonsa viikoksi käyttöömme. Emme ole tulleet tätä lahjaa lunastaneeksi ennen kuin nyt. Mumski ja muksu olivat tietenkin mukana.
Emme nauttineet ainoastaan käytössämme olevasta tyhjästä asunnosta ja autosta, vaan meitä hemmoteltiin ja kestitettiin monipuolisesti:
-Intohimoinen ruoanlaiton harrastajamies loihti meille herkullisia niin perinteisiä sveitsiläisiä kuin omakehittelemiään ruokia. Aamiainen ja päivällinen aina kun olimme paikalla. (Ravintola Alfred sai meiltä reippaasti yli kolme michelininpistettä.)
-Monet ihmiset näkivät paljon vaivaa viihtymiseksemme, antoivat ideoita ja tulivat mukaan tutkimusmatkoille.
-Työt oli järjestetty niin että meille oli aikaa myös keskellä viikkoa.
-Tarvitsemamme tiedot meitä kiinnostavista asioista kaivettiin esille.
-Pääsimme museoon katsomaan näyttelyä, jota ei oltu vielä avattu yleisölle.
-Pääsimme taidegalleriaan lounaalle, vaikka se oli kiinni.
-Jos lähdette vuorille tuonne päin, voitte käyttää loma-asuntoamme...
-Vierailuamme oli valmistettu paljon etukäteen ja siihen oli käytetty aikaa ja ajatusta.
Oli hämmentävää ja liikuttavaa olla tällaisen kestityksen ja huomion kohteena. Sai ottaa niin paljon vastaan.
Seuraamme kaivattiin ja vähän suorastaan kisailtiin siitä ketkä voivat kanssamme viettää aikaa. Meille haluttiin parasta ja tarjottiin monipuolisia elämyksiä.
Ajatella että saan olla tällaisen kohteena, ihmettelin. Miksi ihmeessä? Siksi että äitini on ylläpitänyt näitä ystävyyssuhteita useita vuosikymmeniä. Mikä siunaus siitä seuraakaan - myös jälkikasvulle.
Opetus: ystävyyttä - niin kaukana kuin lähellä - kannattaa vaalia.
Burg Gutenberg. Balzers, Liechtenstein.
Minä menen valmistamaan teille sijaa... (Joh. 14:3)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti