Kirjoittajan mielestä lohdutonta on kaikkien yhteinen kohtalo: kuolema. Se kohtaa niin hyviä kuin pahoja. "Kaikki, mikä hänen eteensä tulee, on turhuutta, koska kaikkien kohtalo on sama..." Lohdutonta on myös ihmisen sisäinen tila: "ihmisen sydän on pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko hänen elinaikansa..." Näinhän se on, opettavat self-help gurut mitä tahansa. Oman pahuutensa ja mielettömyytensä kanssa saa kamppailla koko elinaikansa.
Ja kaiken sen jälkeen "suoraa päätä vainajien joukkoon!" Kiva, kiva.
Kuolema ei tosin kuullosta kovin pelottavalta sillä "kuolleet eivät tiedä mitään" - elävät sentäs sen että "heidän on kuoltava." Tuonelassa -siis haudassa- jonne olemme matkalla "ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta." Rakkaus, viha ja kiihko ovat sammuneet.
No, miten sitten kannattaisi elää kun kerta kaikki on turhaa kamppailua oman mielettömyytensä kanssa ja sitten kuitenkin kuolee niin kuin kaikki muutkin? Kirjoittaja neuvoo:
1) Ruokaile iloiten
2) Pukeudu hyvin
3) Huolehdi ulkonäöstäsi
4) Nauti elämästä rakastamasi puolisosi kanssa
5) "Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on"
Sillä "niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa."
[Saarnaaja 9: 1-10]
2 kommenttia:
Kiitos tästä! Tämä lohdutti minua. Usein tulee juuttuneeksi siihen murheeseen, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, suorittaa elämää ja tehdä jotain urotekoja.
Pienet asiatkin riittäisivät..eikö Jumala tee ne suuret asiat. :)
Saarnaajan kirjan ajatukset ovat stressin ja paineiden keskellä lohduttavia: asiat on helpompi laittaa oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Meillä pienillä on pienet asiat, hoitakoon suuri Jumala ne suuret. :-)
Lähetä kommentti