Ihana päivä

Ihana päivä, totesi muksu eilisestä päivästä kerta toisensa jälkeen. Mitä ihmeellistä eilen sitten tehtiin?

Aamupäivänä olimme jumalanpalveluksessa, jossa kuulimme hyvän saarnan rakastamisesta ja osallistuimme mielenkiintoiseen raamattutuntiin, jossa keskusteltiin Saarnaajan kirjan luvusta yhdeksän. Sen jälkeen syömässä ystävien kanssa, ihaillen samalla leijoja Jyväsjärvellä.

Ja sitten kotiin. Päivä oli pilvinen ja sateinen, joten oltiin ihan vaan sisällä. Luin muksulle ääneen Heidi -kirjaa, joka on lainattu kirjastosta jokin aika sitten. Muksu, 5 v, on jaksanut kuunnella luvun silloin tällöin kiinnostuneena ja kirjan tapahtumat ovat näkyneet pian leikeissä.

Mutta nyt vasta innostus iski. Sain lukea suuni kuivaksi luvun toisensa jälkeen. Lue, lue, pyysi muksu. Hän pääsi hyvin sisälle kirjan huumoriin ja moni tapahtuma nauratti kovin. Mieskin ilmestyi sohvalle kuuntelemaan ja naureskelemaan hauskaa kerrontaa.

Tällä hetkellä in: Johanna Spyrin Pikku Heidi

Siinähän päivä ja ilta menikin. Lukemisen lomaan mahtui jumppapukujen ja mekon sovitusta sekä jumppaesityksiä.

Juoksutanssia

Ihana päivä, tuumasi muksu yhä uudestaan. Asia on selvä: tämä muksu haluaa olla kotona. Leikkiä kotona. Olla kotona äidin ja isän kanssa. Lukea kotona. Tanssia kotona. Jumpata kotona. Olla kotona.

Mitä minä huomenna teen? kysyi hän moneen kertaan. Ollaan kotona, lupasin. Keksitään taas jotain kivaa.

Tänään aamukuudelta kuului lapsen vienoa ääntä. Jalo mies nousi katsomaan mistä oli kyse. Palasi joskus takaisin ja kertoi muksun oksentaneen vessan lattialle. Että sellaista ihanaa tänä päivänä, mutta ollaanpa ainakin kotona. Ja luetaan Heidi -kirjaa.