Laukaa, 6.5.2006.Risti. Kidutusväline, josta olemme saaneet kuoleman, elämän, tuskan ja rakkauden symbolin. Kaikki samassa, niin kuin elämässäkin.
Tämä risti on lähteneen muistoksi. Kiitos ilosta ja surusta - elämästä, jota olemme saaneet kanssasi kokea. "Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo." [Joh 5:21]
Nyt on surun aika. Ja toivon.
2 kommenttia:
Niin oikein sanot, suru ja toivo ovat sisaruksia muistojen matkalla. Toivo jää, kristityn toivo aina jää elämään, kun suru aikanaan himmenee. Olet ajatuksissani rukouksin.
Kiitos teille molemmille!
Lähetä kommentti