Nyt olen nähnyt järven jään lähdön! Kokemus oli kaunis, herkkä ja koristeellinen jääpuikkojen sinfonia.
Lauantaina satuimme Laukaan Kirkkoniemen kärkeen kun Kuusveden viimeiset jäälautat olivat matkalla sen ohitse. Ne liikkuivat ihan reipasta tahtia, osa törmäsi rantaan tehden pieniä jääkasoja kivien päälle. Rauhallisesti ne jatkoivat matkaa kohti edessä häämöttävää koskea. Kaislat taipuivat nöyrästi jäälautan edessä ja nousivat sen mentyä jälleen ylväästi pystyyn.
Jäälauttojen liikkeen myös kuuli. Se oli hienostunutta helinää. Ääni muistitti hieman tuulikellojen ääntä, mutta se ei ollut niin kilahtavaa. Sanat eivätkä kuvat riitä antamaan riittävää kuvaa täydellisen kevätpäivän lämmössä nautitusta jääpuikkojen sinfoniasta. Onneksi se on rekisteröity mielen sopukoihin.
Lauantaina satuimme Laukaan Kirkkoniemen kärkeen kun Kuusveden viimeiset jäälautat olivat matkalla sen ohitse. Ne liikkuivat ihan reipasta tahtia, osa törmäsi rantaan tehden pieniä jääkasoja kivien päälle. Rauhallisesti ne jatkoivat matkaa kohti edessä häämöttävää koskea. Kaislat taipuivat nöyrästi jäälautan edessä ja nousivat sen mentyä jälleen ylväästi pystyyn.
Jäälauttojen liikkeen myös kuuli. Se oli hienostunutta helinää. Ääni muistitti hieman tuulikellojen ääntä, mutta se ei ollut niin kilahtavaa. Sanat eivätkä kuvat riitä antamaan riittävää kuvaa täydellisen kevätpäivän lämmössä nautitusta jääpuikkojen sinfoniasta. Onneksi se on rekisteröity mielen sopukoihin.
Jäälautta saapuu Kirkkoniemen rantaan. Taustalla Kirkkosaari.
Tuloksena pieniä sieviä jääkasoja rannalla.
Eri kokoisia jäälauttoja matkalla koskea kohti.
Kaislat taipuvat liikkuvan lautan alle.
Jääpuikkolautat lipuvat ohi sinfoniaansa soitellen. Kuusvesi, 6.5.2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti