Kuutamon kirkastuessa ja illan hämärtyessä lähestyi mies minua ja teki yllättävän ehdotuksen.
"Lähdetäänkö lenkille?"
Olin pudota tuoliltani tietokoneen äärestä. Tämmöistä en ollut osannut odottaa.
Juoksemaan en suostunut, mutta kävelemään kyllä. Tämä oli eka kerta kun lähdemme kahdestaan lenkille (tai muualle) niin että muksu jää yksin kotiin. Muksu oli vielä hereillä sängyssään eikä ollut moksiskaan tiedosta että lähtisimme lenkille. Halusi vaan tietää olemmeko kauan ja kävelemmekö metsässä vai kävelykaduilla.
Eka kerta onnistui mainiosti ja teki hyvää. Kotiin tullessa muksu nukkui rauhallisesti.
Mutta mikä ihme vaivaa paikallisia sisiliskoja? Näimme sisiliskon parissa paikassa, kumpikin oli jähmettyneenä paikalleen. Eivät pelästyneet liikkeestä eivät reagoineet lainkaan vaikka sauvalla hipaisi häntää. Kylmäpäisiä? Itsemurhakandidaatteja? Kuolleita? Kauhusta kankeita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti