Tuli juttua erään ystävän kanssa haastavista työpaikoista. Tuntuu ettei eteentuleviin haasteisiin ja tehtäviin ole valmiuksia, ainakaan valmiiksi. Sitä on enemmän tai vähemmän pallo hukassa suurimman osan aikaa. Kaiken aikaa täytyy ottaa selvää miten tässä tulisi toimia. Oppimista, oppimista.
Siitä tuli mieleeni Harvardissa saamani oppi. Se meni jotenkin näin, ei tosin ihan näillä sanoin: "Älkää sitten luulkokaan että tämän koulutuksen jälkeen koette itsenne päteviksi työelämässä ja että teillä edes tulisi olla vastaukset käytännön työelämän ongelmiin. Ei mikään koulutus sellaista voi antaa. Te saatte täällä valmiuksia, ette vastauksia. On vaarallista jos työssä kuvittelette että teillä on vastaukset eteen tuleviin kysymyksiin, silloin menee pieleen ja pahasti. Kukin tilanne on erilainen eikä tämän koulutuksen tarkoituskaan ole antaa niihin vastauksia."
Toive siitä että tuntisi olonsa kaiken aikaa päteväksi on haihattelua. Epävarmuus, jatkuva oppiminen, jopa epätoivo kuuluvat siis asiaan.
Standardi olotila, sanoi ystäväni. Niinpä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti