[Varoitus: tämä on syksyllä pitämäni saarna. Ilmestyy viidessä osassa.]
Kristillisen uskon perustuu vakaumukselle ja kokemukselle siitä että Jumala haluaa kertoa itsestään ihmisille ja että hän on tehnyt sitä erityisesti Raamatun kautta. Raamatusta suuri osa on kertomuksia. Pienempiä kertomuksia, jotka muodostavat kokonaisuuksia, kirjoja. Nämä kirjat muodostavat yhdessä oman kokonaisuutensa, kertomuksen, joka alkaa ja päättyy. Raamattua voidaan ajatella kertomuksena pahuuden alusta, sen kukoistuksesta ja lopulta sen tuhosta. Raamattu on kertomus ihmiskunnan (pitkälti surullisista) seikkailuista, mutta kertomuksella on onnellinen loppu. Jeesus opetti käyttäen tarinoita, joita kutsumme vertauksiksi. Sanotaan ettei hän opettanut mitään ilman niitä. Ilmestyskirjakin on suuri draama, se on rakennettu kuin elokuva. Tai oikeammin elokuvat on rakennettu kuten Ilmestyskirja.
Miksi niin paljon kertomuksia? Ihmiset hahmottavat elämää, myös omaansa kertomusten kautta. Se on tapamme käsitellä todellisuutta. Muodostamme kokemistamme tapahtumista kertomuksia. Kun vastaat myöhään yöllä soivaan puhelimeen, on sinulla yksi tai useampia tarinoita mielessäsi siitä kuka soittaa ja miksi. Ajaessani autoa pysähdyin koska edellä ajava auto kääntyi vasemmalle. Lapsi takapenkillä halusi heti tietää: miksi auto kääntyy tuonne? Hänkin tarvitsee juonen, tarinan hahmottaakseen tapahtumia.
Millainen on sinun tarinasi, elämänkertasi? Se on alkanut jo ennen syntymääsi. Jo ennen kuin sinulla oli sanoja olet alkanut muodostaa tarinaasi tunteidesi ja kokemustesi kautta. Vähitellen opimme sanoja, joilla voimme kuvailla tapahtumia ja antaa niille merkityksiä. Aivomme rekisteröivät kaiken mitä meille tapahtuu, mutta kaikki ei mahdu aktiiviseen muistiimme. Me valitsemme tapahtumia ja kokemuksia sieltä täältä ja muodostamme niistä oman kertomuksen siitä keitä olemme ja millaisia olemme. Siitä tulee ydinkertomuksemme.
Ihmisen ja hänen elämänsä näkeminen kertomuksina on tyypillistä nykyiselle ajalle ja ns. postmodernille ajattelulle. Koin innostavan ahaa-elämyksen opiskellessani ns. narratiiviterapiaa ja miten sen kautta voi hahmottaa omaa ja toisten elämää. Se avasi uuden ajattelumaailman ja ymmärsin että tämä lähestymistapa sopii erityisen hyvin kristilliseen uskoon ja raamatulliseen maailmankuvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti