Minä ja muksu JFK/Umass metroasemalla, ei kovinkaan kaukana helvetistä Olin jo pitkään ajatellut että kunnon kaupunkilaiset kulkevat metrolla. Helsingissä asuin niin keskustassa että metrolla ajelu jäi vähäiseksi, mutta Bostonissa pääsin kiinni aitoon urbaaniin elämään. Sitä oppi nuokkumaan metrossa oikein mukavasti ja avaamaan silmänsä vähän ennen omaa asemaa. Metron kulkua oppi seuraamaan myös pelkästään metrovaunun ovien avaamista katselemalla. Joillakin asemilla ne avautuivat oikealle, toisilla vasemmalle puolelle. Kyky pysyä pystyssä ilman tukea oli myös hyödyllinen, varsinkin ruuhka-aikaan.
Kotiasemani oli Andrew tai JFK/Umass. Sieltä lähettyviltä löytyy myös Pian helvetti, South Bay Shopping Center. Mielenkiintoista! Olen siis suorittanut ruokaostokseni ja paljon muutakin asiointia helvetissä parin vuoden ajan... :-) Innostuin tästä ajatuksesta niin että jopa kävin pari laatikollista valokuvia läpi katsoakseni onko minulla helvetistä kuvia. (Aina täytyy käyttää hyvä syy katsella valokuvia ja muistella menneitä.) Ei ole, mutta lähiseuduilta kyllä. (Pian blogista löytyy yksi.)
Itse en ollut tullut ajatelleeksi käyttää sanaa "helvetti" kuvaamaan ostospaikkaamme, olihan se normaali osa arkielämäämme. Siellä oli hyvätasoinen ruokakauppa Stop Shop, jossa oli oikein hyvä vihannes ja hedelmäosasto, luomutuotteita sai, Pandan lakritsaa ja Finlandia-juustoa myös. K-Martista sai sitten lähestulkoon kaiken muun. Ja jos ei sieltä niin HomeDepotista, Toys r Usista tai Old Navystä sai loput. (Pian kuvasta huomaan että K-Martin tilalla on nykyään Target.)
Mutta ymmärrän kyllä sen helvettipuolenkin asiaa. Alue ei ole mitään hienostoaluetta ja vähemmistöjä ja maahanmuuttajia edustavat ostoksillä kävijät eivät olleet rikkaimmasta päästä. Kaupat eivät olleet siistejä, ihmiset heittelivät katselemiaan tavaroita sinne tänne, siivousta olisi voinut harrastaa useammin jne. Näinpä äidin lapsineen nyppivän sormin ruokaa ruokakaupan deli-pöydästä (josta sai ostaa kotiin hyviä valmiita salaatteja ym. ruokia). Jos pääsee näiden pienten sivuseikkojen yli, on South Bay Shopping Center mainio ostospaikka, siellä saa samat tavarat kuin muualtakin, mutta koska väestö ei ole rikasta, pysyvät hinnat paremmin kurissa.
Pia, siellä päin kannattaa kyllä vähän kuikuilla lisää. Lähellä on Dorchester Avenue, joka on Bostonin kansainvälinen rikkaus. Sen varrelta löytyy kulttuuri toisensa jälkeen: irlantilainen, puolalainen, vietnamilainen, karibialainen, kiinalainen, latino ja ties mitä. Luultavasti kaikki 100 kieltä, jota Bostonissa puhutaan ovat siellä edustettuina. Jos tarvitsee vaikkapa vietnamilaisen musiikin erikoisliikettä, sieltä löytyy. Lähellä South Bay Shopping Centeriä on myös pieni puolalainen kauppa, joka myy Fazerin sinistä ja Pandan konvehteja. Arvotavaraa Amerikassa.
Talvinen kotikatumme helvetin lähitienoolla
4 kommenttia:
Hih, hauskaa, etta joku sentaan lukee blogiani! :)
Haluan korjata yhden jutun. Kirjoitit: "Mutta ymmärrän kyllä sen helvettipuolenkin asiaa. Alue ei ole mitään hienostoaluetta ja vähemmistöjä ja maahanmuuttajia edustavat ostoksillä kävijät eivät olleet rikkaimmasta päästä." Kun viittasin helvettiin South Bay Shopping Centerista kertoessani en suinkaan ajatellut mainitsemiasi juttuja. En nimittain arvota ihmisia tai heidan elamaansa rodun tai sosiaaliluokan perusteella. Helvetiksi minulle SBSC:n tekee se, etta jalkapallokentan kokoisen parkkipaikan ymparille on rakennettu kolossaalisia marketteja ja muita "ostosparatiiseja". On taysin arvomaailmani vastaista rakentaa ymparisto niin, etta kaupat ovat jollain pellolla, jonne ajetaan autolla. Olen 27 vuotta parjannyt ilman ajokorttia ja haluan vastedeskin kavella kauppaan ja menna kauempana oleviin paikkoihin julkisilla kulkuneuvoilla. Mutta jos naita "helvetteja" syntyy silla tahdilla, kun niita Suomeenkin nyt nayttaa jo syntyvan, niin hyvaa se ei lupaa. Siita tassa oli kyse.
Andrew itsessaan vaikutti varsin kiintoisalta paikalta nimenomaan varikkaan katukuvansa vuoksi. Kiitos vinkista Dorchester Avenuen suhteen, taytyy kayda tutustumassa.
En ajatellutkaan sinun arvottavan ihmisiä rodun tai sosiaaliluokan perusteella. Siellä vaan on likaista ja luulisin välinpitämättömyyden sen suhteen liittyvän köyhyyteen ja (kaiken rotuiset)maahanmuuttajat ovat usein köyhiä.
En minäkään pidä ostospelloista. Tosin tällä pellolla me kävimme lähinnä jalkaisin ja pyörällä, emmekä olleet edes ainoita. Amerikka on täynnä näitä ostospeltoja ja pian Suomikin, valitettavasti. Silti käymme niissä: se on helppoa. ;-)
Luin juuri että Dorchester on paikka, jossa oli ensimmäisen supermarketti... Kyseenalainen kunnia! No, on Dorchesterissa pidetty myös(amerikan)ensimmäinen town meeting!
Niin, Boston on siitä upea paikka että siellä ihan oikeasti pärjää ilman autoa. Elämä on monella tapaa jopa helpompaa ilman autoa. Kannattaa nauttia!Mekin hankittiin siellä auto vasta lapsen syntyessä.
Blue Hills on upea paikka. Matkasimme sinne bussilla metsästä nauttimaan ja mustikoita syömään.
Yksi suosikkokohteistani Bostonissa oli Arnold Arboretum, Harvardin puupuisto vihreän linjan päässä. Vuodenajasta toiseen se on upea paikka. Siellä pyritään kasvattamaan kaikkia sillä vyöhykkeellä kasvavia puita eri puolelta maailmaa. Siellä innostuin puista ihan uudella tavalla! :-)
Lähetä kommentti