Valoilmiöitä väsyneelle

Valoilmiöitä Keski-Suomessa la 8.4.2006.

Viime viikon olin todella väsynyt, tuntui ettei edes hereillä pysy. Harmitti etten ehtinyt paneutua kunnolla jumalanpalveluksen saarnaan. Harvoin kun käy Viitasaarella olisi syytä tarjota kunnon palveluita silloin kun paikalle ilmestyy. Mutta tein minkä jaksoin ja se oli lähinnä aiheen valinta. Enempää ei herunut ja menin nukkumaan.

Oli aivan upeaa (jälleen kerran) huomata miten tämä homma ei ole kiinni omasta pätevyydestä eikä siitä miten hyvin pystyy/ehtii/jaksaa asiat tehdä. Saarna siunattiin ja se oli jollekulle juuri mitä hän tarvitsi. Se sopi hyvin ehtoolliseen, joka oli lämminhenkinen ja siunaava. Oli myös ihania ihmiskontakteja ja vakuuttumista siitä, miten Jumala auttaa ja kantaa vaikeissakin tilanteissa. Kirkon jälkeen kutsuttiin syömään mukavaan seuraan. Teki hyvää jutella ja nauttia eri-ikäisistä ihmisistä.

Iltapäivällä kun ajeltiin takaisin kotiin kuuntelin kännykästä viestin: Jyväskylässä oli ollut ihana jumalanpalvelus! Se oli kuin piste i:n päälle. Istuin autossa ja nautin vaikken edes tietänyt mikä oli niin ihanaa ollut.

Johtajana yksi pelko on, että minusta tullaan liian riippuvaiseksi. Tarkoitushan on että koko yhteisö voi hyvin ja toimii, myös silloin kun pastori ei ole fyysisesti läsnä. Miten toimia omassa tehtävässään niin, ettei minua tarvita on päätäni vaivaava suuri kysymys.

Joten kun on juuri kokenut itse miten Jumala siunaa omat hyvin vajavaiset toimet ja saa sen päälle kuulla miten toisessa kirkossa oli ollut ihana jumalanpalvelus tavallisten seurakunnan jäsenten toteuttamana, ei voi paljon tyytyväisempi ja kiitollisempi olla.

Näissä hommissa ylin Työnantaja on vertaansa vailla. Kyse ei ole työntekijöitten pätevyydestä, voimista ja yrittämisestä. Homman juju on Työnantajan ihmeellisyydessä. Hän sanoo: Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. (2 Kor 12:9)