Ylistön silta. Lokakuu 2010.The bridge of Ylistö. Jyväskylä, Central Finland.
October 2010.
31.10.10
Auringon noustessa Jyväskylässä 2
Ylistön silta. Lokakuu 2010.The bridge of Ylistö. Jyväskylä, Central Finland.
Auringon noustessa Jyväskylässä 1
Nyt alkavat auringonnouset olla jo tarpeeksi myöhään että minäkin ehdin joskus mukaan.
Jyväsjärvi. Lokakuu 2010.Lake Jyväsjärvi. Jyväskylä, Central Finland.
October 2010.
30.10.10
29.10.10
Mies vei ryöstäjänsä syömään
Mies teki ryöstäjälleen niin kuin toivoisi tehtävän itselleen. (Engl.)
En tiedä onko tämä mies kristitty vai ei, mutta hän toimi Jeesuksen opetusten mukaan Jumalan valtakunnan säännöillä.
En tiedä onko tämä mies kristitty vai ei, mutta hän toimi Jeesuksen opetusten mukaan Jumalan valtakunnan säännöillä.
Kolminaisuuden viehätyksestä
Ajatus yhdestä Jumalasta, joka on kolme on mielestäni kristinuskon viehättävimpiä oppeja.
Ei, en minä sitä paremmin ymmärrä kuin muutkaan. Kyllä, kovin on ihmisen järjelle vaikea asia analysoitavaksi. Mutta kaiken ei tarvitsekaan olla laatua halki, poikki ja pinoon, yksinkertaista ja kategorisoitavissa olevaa.
Kolminaisuuteen liittyy vahvasti toinen tärkeä kristillinen painotus: Jumala on rakkaus. Rakkaus on luonteeltaan ulospäin suuntautuvaa - kohti toista. Jos se olisi vain itseensä suuntautuvaa, siitä tulisi itsekkyyttä.
Jos Jumala on rakkaus, voiko hän olla pelkästään yksi? Rakkauteen tarvitaan suhde - kolminainen Jumala voi olla rakkaus, sillä rakkaus on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välistä.
Jumala on "suhteellinen". Ei relative, vaan relational. Voisikohan suomeksi sanoa: Jumala on suhde. Tai käyttää muotisanaa: Jumala on yhteisöllinen.
Raamatullinen ajatus ihmisestä Jumalan kuvana kertoo meidän olevan tarkoitetut olemaan yhteydessä toisiin. Emme ole olemukseltamme vain yksittäisiä yksilöitä. Meissä on kaipaus läheiseen yhteyteen - ihmisten ja Jumalan kanssa.
Tästä ihmisen teologisesta perusolemuksesta seuraa useita asioita:
-Intiimit ihmissuhteemme ovat pyhiä, tärkeitä, vaalittavia.
-Nykyään niin yleinen ajatus uskosta yksin, muista vapaana elettävänä asiana on kovin köykäinen ja riittämätön.
-Meitä ei ole tarkoitettu elämään autonomisesti itseämme varten.
Kuten sanoin, mielestäni kolminaisuusoppi on kiehtova.
Ei, en minä sitä paremmin ymmärrä kuin muutkaan. Kyllä, kovin on ihmisen järjelle vaikea asia analysoitavaksi. Mutta kaiken ei tarvitsekaan olla laatua halki, poikki ja pinoon, yksinkertaista ja kategorisoitavissa olevaa.
Kolminaisuuteen liittyy vahvasti toinen tärkeä kristillinen painotus: Jumala on rakkaus. Rakkaus on luonteeltaan ulospäin suuntautuvaa - kohti toista. Jos se olisi vain itseensä suuntautuvaa, siitä tulisi itsekkyyttä.
Jos Jumala on rakkaus, voiko hän olla pelkästään yksi? Rakkauteen tarvitaan suhde - kolminainen Jumala voi olla rakkaus, sillä rakkaus on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välistä.
Jumala on "suhteellinen". Ei relative, vaan relational. Voisikohan suomeksi sanoa: Jumala on suhde. Tai käyttää muotisanaa: Jumala on yhteisöllinen.
Raamatullinen ajatus ihmisestä Jumalan kuvana kertoo meidän olevan tarkoitetut olemaan yhteydessä toisiin. Emme ole olemukseltamme vain yksittäisiä yksilöitä. Meissä on kaipaus läheiseen yhteyteen - ihmisten ja Jumalan kanssa.
Tästä ihmisen teologisesta perusolemuksesta seuraa useita asioita:
-Intiimit ihmissuhteemme ovat pyhiä, tärkeitä, vaalittavia.
-Nykyään niin yleinen ajatus uskosta yksin, muista vapaana elettävänä asiana on kovin köykäinen ja riittämätön.
-Meitä ei ole tarkoitettu elämään autonomisesti itseämme varten.
Kuten sanoin, mielestäni kolminaisuusoppi on kiehtova.
Trinity is an intriguing and appealing Christian doctrine to me.
28.10.10
Tärkeää mukulasanastoa 55: Ghanaan!
Mukula, 2 v: Lentää Ghanaan!
Muksu, 8 v: Mukula haluaa mukaan Ghanaan.
Äiti: Mitäs sää siellä Ghanassa teet?
Mukula: Keivaan! (= keinun)
Muksu, 8 v: Mukula haluaa mukaan Ghanaan.
Äiti: Mitäs sää siellä Ghanassa teet?
Mukula: Keivaan! (= keinun)
Vihollisuudesta on tehty loppu
Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa,
hänen veressään, tuonut lähelleen teidät,
jotka ennen olitte kaukana hänestä.
Kristus on meidän rauhamme.
Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi
ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.
Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon
Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta.
(Kirje efesolaisille 2:13,14,16)
(Kirje efesolaisille 2:13,14,16)
Tässä on todellisuus, josta käsin kristitty saa elää: Kristus on rauhamme ja ihmisten välisestä vihollisuudesta on tehty loppu.
Vaikutukset käytännön elämään ovat suuret, jos suostuu tähän.
27.10.10
26.10.10
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)