Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti! Kristityt keskittyvät aivan liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan. Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta "Rakkaudella Isältä" (Ellen White). Luku 16 (Jeesus puhdistaa temppelin).
Pääsiäisviikolla Jerusalem ja temppeli täyttyi väestä.
"Juutalaiset iloitsivat temppelistään ja pitivät sen arvostelemista jumalanpilkkana, mutta rahanhimo oli voittanut heidän tunnontarkkuutensa." Rahanvaihto ja uhrieläinten myynti "tarjosi mahdollisuuden petokseen ja kiskomiseen, ja siitä oli kehittynyt vastenmielinen liiketoimi, joka oli pappien tulonlähteenä."
Rahanhimo ja uskonto on hyvin epämiellyttävä yhdistelmä.
White kiinnittää huomiota miten uskonnollisen koneiston rahanhimon vaikutti vähäosaisiin - niihin, joita erityisesti olisi pitänyt palvella.
"Omaa etuaan ajattelematta heidän olisi pitänyt olla valmiit auttamaan niitä, jotka eivät pystyneet ostamaan vaadittuja uhreja. Mutta ahneus oli paaduttanut heidän sydämensä."
Ahneus paaduttaa sydämen. Kyllä. Mutta ei vain rikkaiden tai häikäilemättömien keinottelijoiden ahneus, vaan myös hyvää tarkoittava ahneus.
Kehitysapu- ja hengelliset toimijat ja järjestöt olkaamme varuillamme ettemme hyvään pyrkiessämme päästä ahneutta paaduttamaan sydämiämme.
Voittoa tavoittelematon hyvän tekeminen on olemukseltaan epävarmaa puuhaa. Asioita joudutaan tekemän uskon varassa. Rahoituksesta ja lopputuloksesta ei ole etukäteen varmuutta.
Tällaisessa tilanteessa mikä tahansa taho alkaa helposti ajaa lähinnä omaa selviytymistään. Pitäähän meidän pysyä pystyssä koska teemme niin tärkeää työtä.
Mutta kun oman tahon selviytymisestä tulee tärkeämpää kuin tehtävästä, jota varten on olemassa tämä hyvää tarkoittava ahneus paaduttaa sydämen -ja se oma tehtävä hämärtyy. Ellei jopa unohdu. Ja silloin saatetaan toimia jopa omaa tehtävää vastaan.
Pääsiäisjuhlille oli saapunut "puutteenalaisia ja ahdistuneita, sokeita, rampoja ja kuuroja. Jotkut tuotiin paareilla. Monet olivat liian köyhiä ostaakseen pienintäkään uhria Herralle tai edes ruokaa nälkänsä tyydyttämiseksi."
Mitä tekivät temppelin työntekijät, voittoa tavoittelemattoman hyväntekeväisyysjärjestön edustajat? "Köyhät, sairaat ja kuolevat eivät herättäneet heidän sydämessään mitään sääliä."
White menee jopa niin pitkälle, että sanoo ettei mikään side "liittänyt pappeja ja hallitusmiehiä Jumalaan."
Aika rankasti sanottu ottaen huomioon että heidän tehtävänsä oli nimenomaan tuoda ihmisiä Jumalan luo. Mutta ylevä tehtävänkuva, uskonnolliset puitteet tai hengellinen sanasto tai mikään muukaan ulkoinen ei ole tae siitä että on Jumalan asialla.
Entäpä me hengelliset ja muut hyvää tekevät toimijat 2000-luvulla?
Herra armahda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti