Hampurissa syntynyt Gramkov on elänyt täyttä elämää selviten Hampurin pommituksista 1943, asuen Afrikassa ja Lähi-Idässä, tehden työtä UNESCO:ssa ja Marienhöhe Collegessa Saksassa. Vuonna 1987 hänestä tuli kasvatustieteen maisteri ja hänet hyväksyttiin kuuluisaan Hampurin yliopistoon tohtoriohjelmaan.
Vuonna 2000 hän sairastui rintasyöpään. Syöpähoitojen lomassa hän jatkoi tutkimus- ja kirjoitustyötään palvellen myös Luzernin adventtikirkon vanhimpana. Yli vuosi sitten hän joutui luopumaan tehtävistään koska oli niin heikossa kunnossa ettei voinut asua kotona. Elokuussa hänen tyttärensä Anja vei hänen väitöskirjansa Hampurin yliopistoon. Gramkov oli kuolemaisillaan ja niin huonossa kunnossa ettei voinut matkustaa 800 km Hampuriin väittelemään.
Yliopisto suostui lähettämän neljä professoria Luzerniin, Sveitsiin järjestämään väitöstilaisuuden Gramkoville saattokodissa. Tämä on ensimmäinen kerto kun Hampurin yliopiston historiassa väitöstilaisuus järjestetään saattokodissa.
Monimutkaisen tilaisuden jälkeen (jota hieman lyhennettiin Gramkovin huonon kunnon takia) professorit poistuivat Gramkovin huoneesta suorittamaan arvioinnin. Palatessaan he kättelivät Gramkovin ja sanoivat: "Herzlichen Glückwunsch Frau Dr. Wilma Gramkow."
Tytär Anja sanoo: "Hän on hyvin heikko enkä usko hänellä olevan paljon aikaa jäljellä, mutta hän on hyvin onnellinen väitöskirjastaan. Hänen päämääränään oli tehdä lyhyitä ulkomaan projekteja väitöskirjan jälkeen. Se ei ole mahdollista, mutta me olemme hänestä hyvin ylpeitä."
Pisteet inspiroivalle Wilma Gramkoville. Ja Hampurin yliopistolle!
(ANN) Vinkistä kiitos Liisalle.
Onnea Wilma! Irje, Slovenia. Marraskuu 2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti