Onko sinusta joskus puhuttu pahaa? Onko sinua paneteltu selän takana tai ihan julkisesti? Onko sinut saatettu huonoon huutoon? Tiedät silloin miten pahalta se tuntuu.
Pahan puhuminen on kovin inhimillistä. Tuskin on montaa ihmistä, joka ei siihen koskaan olisi sortunut. Minä ainakin olen. Mutta yleisyys ei tee siitä oikeutettua eikä vähemmän vahingollista. "Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä." Näin tiukasti ottaa asiaan kantaa Raamatussa Jaakob. (3:9-11)
Käytämme kieltämme myös yhteisöjen panetteluun. Uskovien piirissä on aika yleistä puhua hyvinkin kielteiseen sävyyn toisista uskonnoista. Sitä tehdään niin yksilöiden kuin ihan yhteisöjenkin toimesta. En voi väittää että oma hengellinen kotinikaan, Adventtikirkko ja sen jäsenet, olisivat tässä asiassa nuhteettomia.
Uskonnot julkaisevat kirjallisuutta toisia uskontoja vastaan, painottavat miten väärässä ne ovat ja kertovat niiden haitallisuudesta ellei peräti vaarallisuudesta. Tätä tehdään niin toisia kristillisiä kirkkoja kuin ei-kristillisiäkin uskontoja vastaan. Siis panetellaan ja valehdellaan, sillä usein välitetään väärää tai vääristynyttä tietoa ja osatotuuksia.
Mitä me sillä saavutamme? Sen sijaan että saisimme kansat sankkoina joukkoina kannattamaan omaa uskontoamme, me rakennamme muureja ihmisten välille,
luomme pahansuopaisuutta, pönkitämme ennakkoluuloja ja aiheutamme ihan konkreettisia vaikeuksia toisen uskonnon edustajille heidän arkielämässään. Samalla olemme tekemässä tietä yleisemmällekin uskonnonvastaisuudelle ja täten tekomme osuvat lopulta omaankin nilkkaan.
Panettelu on Jumalasta sangen epämiellyttävää, yököttävää, varsinkin hänen seuraajiensa toimesta. Sananlaskujen kirjassa kerrotaan Jumalan vihaavan "vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan". (Sanal 6:16-19)
Uskontoihin yleensä liittyy piirteitä ja tapoja, jotka tuntuvat muista ihmisistä hyvinkin kummallisilta ja oudoilta. Miksi Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuksen Pyhät käyvät temppelissä ja eivät puhu kokemuksestaan? Entä miksi helluntailaiset ovat niin innoissaan kielilläpuhumisesta? Mistä syystä suomalainen nainen alkaa käyttää muslimihuivia? Minkä takia Hare Krishnat pukeutuvat intialaisiin vaatteisiin ja tanssivat kadulla? Miksi ortodoksit seisovat jumalanpalveluksessa? Miksi joihinkin uskontoihin liittyy alkoholista ja kahvistakin kieltäytyminen? Mitä varten Jehovan todistajat kieltäytyvät verensiirrosta, entä miksi he eivät osallistu joulunviettoon? Mistä syystä poikien ympärileikkaus on tärkeää juutalaisille ja muslimeille? Miksi babtisti vastustaa lapsikastetta, mutta luterilaiselle se on oleellisen tärkeää?
Ulkopuolisen tulkinta tavoista ja traditioista eri uskonnoissa on luultavasti hyvin erilainen kuin itse uskonnonharjoittajan. Esimerkiksi minä, länsimainen nainen, saatan helposti tulkita musliminaisen huivinkäytön alistamisen ja epätasa-arvoisuuden merkkinä. Mutta kun saan tietää, että naiselle itselleen se on merkki elämisestä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, symboli vapaudesta tai että nainen kokee huivin yksityisyytensä suojana, niin silloin minun on helpompi kohdella häntä kunnioittavasti, puolustaa hänen oikeuttaan huivinkäyttöön ja jopa arvostaa sitä. Oppiessani ymmärtämään toisen arvoja ja motivaatiota, minusta tulee suvaitsevampi ja avarampi ihminen.
Itse kuulun adventtikirkkoon, joka eroaa monista kristillisistä kirkoista siinä, että lepopäivänä vietetään sapattia eli lauantaita. Sapatinvietto voi tuntua toisista oudolta, tarpeettomalta, vaivalloiselta, harhaopilta, yritykseltä pelastua lain kautta jne. Minulle se sen sijaan on siunaus: Jumalan rakkauden, vapauden, pelastuksen, uskollisuuden viikottainen symboli ja tapa ylläpitää tasapainoa elämässäni niin fyysisesti, sosiaalisesti, henkisesti kuin hengellisestikin.
Uskon, että toistemme erilaisten tapojen ymmärtäminen lisää suvaitsevaisuuttamme. Kyseessä eivät ole pelkästään kummalliset tavat, vaan erilaiset keinot elää todeksi syvää vakaumusta sekä luoda merkitystä elämälle.
Keisari Asoka, kaksisataaluvulta ennen Kristusta, sanoi: "Sopusointu vallitsee vain jos kukin kunnioittaa toisensa uskomuksia ja nauttii kuunnella kun niitä selitetään." Oma elämäni on tullut rikkaammaksi saadessani tutustua toisten uskontojen edustajiin ja siihen mitä heidän uskontonsa heille merkitsee. Kaikilta minulla on ollut jotain arvokasta opittavaa. Samalla olen myös oppinut arvostamaan omaa uskoani syvemmin. Toisten ymmärtäminen ei tarkoita että pitäisi uskoa vähemmän omaan kantaansa.
Mitäköhän tapahtuisi, jos yhteisöinä ja yksilöinä niissä, alkaisimme puhumaan toisista uskonnoista hyvää? Arvostamaan ääneen toistemme hyviä puolia? Myös niiden uskontojen, joihin yleisesti kaikkein kielteisimmin suhtaudutaan ja joiden puolella yleinen mielipide ei ole. Se vaatisi rohkeutta.
Psalmissa 15 kysytään kuka saa tulla Herran temppeliin. Jakeissa kaksi ja kolme vastataan: "Se, joka on rehellinen ja tekee oikein, jonka sydän on vilpitön ja puheet totta. Se, joka ei panettele, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa eikä saata naapuriaan huonoon huutoon."
Rukous:
Herra, anna meille anteeksi että olemme panetelleet, vääristelleet, luoneet raja-aitoja ja saattaneet toisia uskontoja huonoon huutoon. Anna Pyhä Henkesi toteuttamaan meissä tänään totuuden ja rakkauden hedelmiä kaikkia ihmisiä kohtaan, myös niitä joilla on eri uskonto. Jeesuksen, vapahtajamme nimessä, Amen.
4 kommenttia:
Upeaa Ansku, upeaa!
Sanasi ovat ekumeniaa parhaimmillaan. Toistemme arvostus ja kunnioitus eivät todellakaan merkitse omasta uskosta luopumista. Päinvastoin. YLEn pitäisi lähettää puheesi sopivin väliajoin uusintoina, että mahdollisimman moni korva voisi sen kuulla ja ehkä lopulta ottaa niistä myös opiksi.
Kävin nuorena miehenä tutustumassa Pohjois-Irlannin tilanteeseen. Minulla oli tilaisuus asua katolisen tuttavani luona Belfastissa ja tavata samalla toista tuttavaani protestanttien puolella. Kun näitä kahta kuunteli, niin aivan samantapaisia unelmia heillä oli ja kuitenkin korkea muuri (myös konkreettisesti) eristi heidät toisistaan. Aivan turhaan! Katolinen tuttavani sentään tunsi muitakin kuin katolisia - olihan hän kutsunut minutkin vieraakseen. Prostestanttinen tuttavani ei ollut koskaan edes tavannut yhtään katolilaista ja siksi hänen pelkonsa oli suuri. Erityisesti hän pelkäsi minun puolestani, kun sai kuulla minne olin matkalla.
Sitä, mitä ei tunneta, sitä pelätään. Erilaisten tapojemme tuntemista tärkeämpänä pidän kuitenkin sitä, että tutustumme toisiimme ihmisinä. Täällä Janakkalassa oli hetken aikaa iranilaisia muslimipakolaisia. En koskaan ehtinyt ymmärtämään heidän tapojaan, mutta sain tutustua heihin ihmisinä: juotiin yhdessä teetä, vaihdettiin kuulumisia ja suunniteltiin tulevaisuutta. Oudot tavat eivät häirinneet, kun kummatkin osapuolet hyväksyivät toisensa sellaisenaan.
Sinä vietät sapattia ja jatkat näin juutalaista perinnettä. Minä vietän sunnuntaita, joka on Kristuksen ylösnousemuspäivä. Tarvitseeko näiden kahden välillä olla ristiriitaa? Kummankin päivän vietolla on omat hyvät perustelunsa.
Aloitin blogin pitämisen marraskuussa 2005 ja jo nyt huomaan miten upea juttu tämä on. Ainakin yhden luterilaisen pastorin arvostus adventtikirkkoa kohtaan on saanut saanut uutta avaruutta.
Koristeomenapuun punaiset kukannuput ovat jo miltei kaikki auenneet, samoin naapuripihan oikean omanapuun valkoiset kukat... Lähdenkin tästä sadonkorjuuseen.
P.S. Kiitos kommentistasi. Arvostan suuresti sinulta, toisen kirkon papilta saamaani kannustusta.
Viisaita sanoja, punnittuja näkemyksiä niin Anskulla kuin Kimmollakin!
Olen joskus ajatellut, että totuutta voisi verrata suureen vesisäiliöön, joka on täynnä vettä. Elämän vettä. Sitä samaa vettä, josta Kristuskin puhui. Uskonnot ovat erilaisia säiliöön kiinnitettyjä hanoja - erimallisia ja eri korkeudelle asennettuja hanoja erilaisia ihmisiä varten. Joku hana saattaa olla ruostunut, joku saattaa olla virheellisesti asennettu eikä toimi. Monta on kuitenkin hanaa, joista totuutta janoava saa elämän vettä. Ilmaiseksi.
-gs
Kiitos, Kimmo ja gnothi seauton. Tämä hartaus on saanut monenlaista palautetta... ;-), lähinnä kyllä positiivista.
Bloggaus on tosiaan mahtava tapa luoda yhteyksiä ihmisiin, joita ei muuten välttämättä tapaa.
Olen samaa mieltä, Kimmo, erilaisiin ihmisiin tutustumisen tärkeydestä. Tutustuessaan huomaa että yhteinen ihmisyys lähentää ja on suurempi kuin eroavaisuudet. Oma elämäni on niin paljon rikkaampaa tutustuessani ihmisiin eri uskonnoista ja kulttuureista.
Niin ja ihanaa on, että saamme elämän vetta ilmaiseksi! Koen että elämän vesi johtaa erilaisia ihmisiä yhteen ja arvostamaan toisiaan.
Näitä sanoja lukiessa tunnen tarvetta parannukseen puhumisissani. Kiitos
Lähetä kommentti