Heikki Kärki kirjoittaa Keskisuomalaisessa 10.3. Yle Puheen "uudistuksesta".
Kylläpäs olinkin vahvasti niin samaa mieltä, että pitää hyödyntää hänen puhuttelevia sanavalintojaan: "... kaupallista radiota peesaileva tekorento lätinä kiukuttaa kuulijoita". Aivan.
Se on kyllä kiukuttanut jo aiemminkin.
Puheen Aamu, ärsyttävästi nimetty
Akti ja
Nosto ovat jo pitkään saaneet vaihtamaan kanavaa. Se toimittajien keskinäinen läppä on epäkiinnostavaa kanavalla, jonka laittaa päälle mielenkiintoisten puheohjelmien toivossa. Läppäradio ja puheradio ovat nimittäin eri asia.
Mulle puheradion viehätys olisi siinä, että sen voisi vaan kääntää päälle (yleensä) autossa ja sieltä tulisi mielenkiintoista, ajateltua ja valmisteltua puheohjelmaa. Tämä ei ole enää kovin usein onnistunut Yle Puheeltakaan, varsinkin kun tyypilliset autolla-ajeluajat aamu- ja iltapäivä ovat olleet noita läppäradiotyyppisiä juttuja.
Sitten on se urheilu. Kyllä sitä toki voi ihan mielikseen kuunnella urheiluaiheisia puheohjelmia, kuten
Lindgren ja Sihvonen, mutta hämmästyttävän usein jopa saman päivän aikana kun on toiveikkaasti kokeillut Yle Puhetta eri vaiheessa päivää, on aiheena ollut urheilu. Ei siis vain silloin illassa. Hohhoijaa. Maailmassa olis niin paljon muitakin aiheita. Ja ehkä jopa tärkeämpiä?
Tämä "läppäradioituminen" on siis jo tähän mennessä huomattavasti vähentänyt Yle Puheen kuuntelua.
Maanantaina 26.2. satuimme perheenä olemaan autossa iltapäivällä ja kuuntelimme
uudistuksen perusteluja.
Suurta hämmästystä autossamme herätti, että kohderyhmäksi oli valittu 30-44 vuotiaat. What??!
Kun soittaa musiikkia, niin ilmeisesti sitten täytyy valita joku kohderyhmä, koska musiikki määrittelee ja rajaa kuuntelijoita.
Kohderyhmävalinta toimi ainakin siltä osalta, että jo toisen biisin jälkeen ei autokuntamme enää kestänyt ja radio meni kiinni. Kukaan meistä ei kuulunutkaan 30-44 vuoden ikäryhmään. Olimme joko nuorempia tai vanhempia. Yle Puhe onnistuneesti rajasi meidät pois. Toimii!
Tosin uudistus ei miellyttänyt Heikki Kärkeä, 37 v. ja hänen tuttaviakaan. Auts.
Olisiko pitänyt soittaa suoraan lähetykseen ja kertoa mielipiteensä? Ei. Se olisi ollut turhaa. Ennen puheluiden vastaanottoa nimittäin tehtiin toinen rajaus ja valmiiksi mollattiin "muutosvastarintaiset". Hienoin sanakääntein tuli selväksi etukäteen mitä muutosvastarintaisista ajateltiin tyyliin "ainahan niitä on". Aika halpamainen ja älyllisesti surkea veto, joka kertoo, että oikeasti ei välitetä palautteesta. "Uudistus" on omasta mielestä niin kiva että on tarkoituksenmukaista leimata eri mieltä olevat niiksi kauheiksi muinaisjäänteiksi, muutosvastarintaisiksi. Eräs "muutosvastarintainen" silti uskalsi soittaa ja kertoa itku kurkussa pettymyksensä.
Tiedättekös,
Yle Puhe, että se kertoo miten tärkeä kanavanne ja ohjelmanne on ollut tälle ihmiselle. Ja ilmeisesti myös minulle kun kerta Heikki Kärjen innoittamana istun tiekoneellani tätä nyt naputtelemassa.
Automme nuorisoedustaja totesi "nyt ei ole yhtään seesteistä radiota." Aivan. Tämä maailman on täynnä täytemusiikkia. Ostoskeskuksista, kaupoista, kahviloista, ravintoloista, linja-autoista, kävelykaduilta saa jo päänsäryn taustahälymusiikista ja epäselvästä läppälätinästä.
Miten mukavaa olisi kaupassa saadun päänsäryn jälkeen laittaa autossa radio päälle, koska sieltä löytyisi puheradio, jossa vielä uskotaan puheen, ajatusten ja hyvin toimitetun puhesisällön voimaan ja uskalletaan rohkeasti olla erilaisia.
Mutta ei. Heikki Kärjen tuttavat siirtyvät podcasteihin. Sitä minäkin olen ajatellut. Täytyy sitä nyt sitten ruveta säätämään ja keräilemään mielenkiintoista kuunneltavaa. Otan vastaan podcast-ehdotuksia!
Hyvä puheohjelma ei rajaa ikäluokkia pois. Eräs nuori aikuinen juuri mainitsi, että hyvä luento on parasta. Olen huomannut, että lapsetkin kuuntelevat puheohjelmia omien tekemistensä ohessa ja saattavat kysellä kuulemastaan sisällöstä.
Viisauden sanat ovat tiedon mauste, sanoo jo muinainen sananlaskukin.
