Mukula, 6 v.: Äiti, mun mielessä pyörii yks asia.
Äiti: No mikä sun mielessä pyörii?
Mukula: Kun neljävuotiaana kaupassa otin salaa karkin. Autossa näytin sen isälle. Isä kävi maksamassa sen.
Äiti: Onko sulla asiasta huono omatunto?
Mukula: On.
Äiti: Tiiätkö mitä tehdään sillon kun on huono omatunto?
Mukula: ?
Äiti: Pyydetään anteeksi. Kaupan kansssa asia on kunnossa, koska iskä kävi maksamassa sen. Nyt voit vielä antaa asian Jeesukselle ja sanoa anteeksi.
Mukula: Anteeksi.
Äiti rukoilee ja kiittää siitä, että mukula voi uskoa syntinsa anteeksiannetuksi.
Äiti: No niin, nyt asia on kunnossa.
Mukula: Tuntuukin paremmalta! [Mukula juoksee pois]
Syyllisyyden tunne on aivan loistava tunne ja tarpeellinen myös. Mutta - ja tämä on tärkeä mutta - meitä ei ole tarkoitettu tuntemaan syyllisyyttä pitkään. Asiat kannattaa hoitaa kuntoon ja ottaa vastaan anteeksianto. Silloin tuntuukin paremmalta.
Aivan. Syyllinen sydän voi olla äärimmäisen kova sydän. Jos asialle ei tee mitään.
VastaaPoista
VastaaPoistaPysykäämme sydämeltämme pehmeinä