27.8.14

Lällällää, mä jään pisimpään!

Jälkikasvun jäädessä keskenään kotiin vanhempien lähtiessä vanhempainiltaan, äiti koki aiheelliseksi antaa vielä ihmissuhdeneuvoja.

Äiti: Sisko on elämän pisin ihmissuhde. Sen jälkeen kun vanhempia ei enää ole, teillä on vielä toisenne.  Olkaa siis toisianne kohtaan ystävällisiä.
Mukula, 6 v. [avaa vielä oven äidin lähdettyä ja huutaa riemuissaan perään]: Mä jään pisimpään!

26.8.14

Salaman iskemä

Tämä uutinen Rovaniemelle lentäneestä lentokoneesta, johon salama iski toi mieleen oman kokemuksen.

Muistaakseni kerran Kroatiaan lentäessäni salama iski koneeseen. Se oli todellakin sellainen kilahdus, että sen muistaa. Ja kone tärähti aika lailla. Yht'äkkiä olimme kaikki ihan hereillä ja valppaina.

Iskun jälkeen kapteeni iloisesti ilmoitti, että meihin iski salama. Ei se ole vaarallista, sellaista tapahtuu "all the time".

Ikimuistoista joka tapauksessa.

22.8.14

Ruohonjuuritason kristittyjen yhteyttä

Lauantaina 23.8. saamme iloita Jyväskylän adventtiseurakunnassa kristittyjen yhteydestä. Jumalanpalveluksessa saarnaa teol.maist Iisak Liukko ja esittää musiikkia Echoes of God, molemmat Vaajakosken baptistiseurakunnasta.

Raamattutunti "Jeesuksen opetuksia: seurakunta" Pertti Vehkavuori. Omat ryhmät varhaisnuorille ja lapsille.

Tervetuloa baptistit, adventistit ja ihan ketkä vaan. Iloitaan yhdessä Jeesuksesta.

21.8.14

Naatteja ja luovuutta

Anoppilasta tullessa oli mukanamme puutarhan satoa pari pussillista. Pyhä tavoitteeni on käyttää ne kaikki eikä päästää mitään pilaantumaan.

Niinpä tällä viikolla on ruokalistalla ollut punajuuren naatteja italialaisittain, lehtikaalia salaatissa ja paistettuna, punajuuripaistosta, perunaa, palsternakan lehtiteetä, salaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa ja yrttejä siellä sun täällä. Kaikki tämä anoppilan pihalta!

Tämä on ollut luovin viikko ruoanlaitossa pitkiin aikoihin. Vielä vois koittaa keksiä jotain niistä palsternakan naateista...  ja sitten ehkä taas keitetään spagettia.

Ruokalasku on kyllä ollut tavallista pienempi tällä viikolla.

19.8.14

Totuus kuolee ensimmäisenä, Ukrainassakin

Seurakuntayhteys on sitten hieno ja avartava juttu.

Viime sapattina jumalanpalveluksessa oli mukana ukrainalainen, joka kertoi kuulumisia Ukrainasta. Henkilökohtaisissa keskusteluissa oli mahdollista kysellä lisää.

Millaista on seurakunnan elämä sotatilanteessa? Vaikeaa.

Kun toisen maailmansodan aikana eläneet ovat kertoneet seurakunnan elämästä silloin, ovat nuoremmat polvet olleet kuuntelematta sen tarkemmin. Nyt he ovat itse siinä tilanteessa.

Niin perheissä, seurakunnissa kuin muissakin yhteisöissä toiset ihmiset uskovat yhtä puoluetta, toiset toista. Toiset kannattavat Venäjää, toiset Ukrainaa. Mutta seurakunnassa ei ole riitaa poliittisesta tilanteesta.

Siitä olemme todella yllättyneitä, ihmetteli ukrainalainen vieraamme.

Sotatilanteessa vähemmistöjen asema ei ole kovin vakaa. Välillä protestanttisiin seurakuntiin suhtaudutaan ystävällisesti, mutta helposti ne vedetään syntipukeiksi ongelmille. Yht'äkkiä ääni kellossa voi olla aivan toinen ja ympäristö muuttuu vihamieliseksi.

Vieraamme kertoi myös innostavista seurakunnan projekteista, joita on toteutettu tai ovat suunnittelussa. Nyt ne ovat pysähdyksissä.

Kiovan vallankumouksessa vierastamme häiritsi sn vahvasti uskonnollinen sävy. Ensin rukoiltiin hartaasti "kuin ehtoollisella" ja sitten lähdettiin heittelemään kiviä ja tuhoamaan rakennuksia. Jokin siinä yhtälössä ei täsmää...

Telkkarinsa hän kertoi myyneensä, koska "sieltä ei tule uutisia." Asiasta, josta hänellä oli ensikäden tietoa kerrottiin Venäjän televisiossa ihan väärin, mutta niin myös Ukrainan televisiossa. "Ne vain kertovat mitä ihmiset haluavat kuulla." Koska televisiosta tulee vain propagandaa, ei hän kokenut enää tarvitsevansa koko vempainta.

Sodassa totuus kuolee ensimmäisenä. Näin taitaa olla asioiden laita myös Ukrainassa.

Mutta missä muualla tavallinen ihminen pääsee tällä tavalla henkilökohtaisesti kurkistamaan maailman politiikan näyttämön sisään yksilöiden kautta kuin seurakunnassa? Olisin taas jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi ollut paikalla.

Vieraamme pyysi muistamaan rukouksin Ukrainaa ja sen seurakuntia. Seurakuntayhteys on myös sitä, että rukoilemme toinen toistemme puolesta.

18.8.14

Tarkkana kuin porkkana

Äiti oli käynyt kuulemassa erästä hengellistä puhujaa.

Nuori 12 v.: No sanoko se vaarallisia asioita?
Äiti: Hyvien asioiden seassa se sanoi ihan evankeliumin vastaisia asioita. [Kertoo esimerkin.]
Nuori: Ei siis pidä uskoa kaikkia saarnoja, ei varsinkaan äidin...
Äiti: Ei niin! Kuulijan tehtävä on aina arvioida. Se, että jotain sanotaan ei tee asiaa todeksi. Äidinkin puheet tulee aina arvioida: onko se raamatunmukaista ja missä hengessä puhuttu.

Kristinuskoon kuuluu terve arviontikyky.

Jos puhuja syyllistää tai jotenkin "demonisoi" tai pitää huonona kuulijaa, joka arvioi hänen puheensa sisältöä ja henkeä missä se on esitetty (esim. tuomion tai rakkauden henki), on se aika varma merkki ettei puhujaa kannata ottaa kovin vakavasti.

Hengellisissä asioissa niin kuin kaikessa muussakin on hyvä olla tarkkana kuin porkkana. Se taas ei tietenkään tarkoita että tulee aina olla etsimässä virheitä kaikkialta ja nauttia kun sellaisen (luulee) löytävänsä. Se on älyllisesti, henkisesti ja hengellisesti kovin lattea ja ihan liian helppo tie. Mutta se on eri tarina se.

4.8.14

Sydämen täyttävä iltapala

Mukula, 6 v.: Äiti, mä oon sun iltapala. Syö mut!

Äiti (pussattuaan ja halittuaan mukulaa): Sydän tuli täyteen, mutta maha jäi tyhjäksi.

Mukula: Mä oon vielä tässä! Vaikka sä söit mut!